Menetyspuolella tuntuu pahiten Lalli Partisen jättämä aukko, joka ei kuitenkaan ole lopullinen. "Jos tulee maanjäristys ja IFK:n pakeille käy tovin heikosti, olen käytettävissä", paljasti Lalli itse kauden avauksen alla pelatun läksiäisottelunsa yhteydessä. Järistyksiä eikä muitakaan kommelluksia HIFK:n parissa ei toivota, mutta sitä enemmän Partisen paluuta. Sitä ei kuitenkaan ole odotettavissa, on tyydyttävä katsomaan uusien puolustajalupauksien Pertti Lehtosen ja Savolaisen nousua liigan kärkitasolle. "Siihenkään ei ilmeisesti mene kovin kauan", miettii Väisänen. "Uskon, että pystymme tarjoamaan uskolliselle kotiyleisöllemme tällä kaudella hyvää jääkiekkoilua", kaavailee Väisänen, jonka mukaan HIFK pyrkii ryminällä loppupeleihin. joissa se viime kaudella jätettiin jumboksi. KAJ MATALAMAKI valmentaja Kaj Matalamäki: RISTO LAINE valmentaja KOOVEE KESKITTYY JUHLAVUOTEEN Kaj Matalamäellä, 35, on takanaan kuudentoista vuoden mestaruussarjakokemus jääkiekkoilussa. Neljätoista vuotta suomalaisten kiekkoilua ja kaksi italialaista. Nuo vuodet kuluivat aktiivipelaajan puuhissa. "Hyödyllisiä vuosia. Kahden viimeisen vuoden aikana hain ja sain luottamuksen siihen työhön, mitä Suomessa tehdään", sanoo Kaj Matalamäki, joka luotsaa toista vuotta KooVeen liigajoukkuetta ja ensimmäistä kauttaan leijonapaitaisia kakkosvalmentajana. Kaj Matalamäki edustaa sitä nuorta suomalaista valmentajapolvea, joka osaltaan tulee kantamaan vastuun myös seuraavan vuosikymmenen kiekkoiiullisesta suunnasta. 100 - Matalamäki on linjoilla, jotka hyvin ilmeisesti sopivat suomalaiselle pelaajaluonteelle. "Ei väkivaltaa, mutta kovaa peliä. Ei meikäläisten kantti kestä - eikä ole tarpeen kestääkään - rivoa, vaarallista peliä", sanoo Matalamäki. Mutta voimaa saa olla mukana oikeissa otteissa. "Voiman käytölle ei ole asetettu rajoituksia. Siksi mekin olemme hankkineet sitä lisää", sanoo Matalamäki. KooVeen varsin nuori joukkue, keski-ikä alle 22 vuotta, on saanut keskimäärin 4,5 kg lisää painoa pelaajaa kohden sitten viime huhtikuun. "Kukaan ei ole lihonut, kaikki on saatu voimahankinnan avulla", painottaa Matalamäki. "Kysymys ei ole siis siitä, että ryhmä iloisia pullukoita luistelee liigassa KooVeen väreissä", hän naurahtaa. "Joka niin ajattelee, joutuu varmuudella muuttamaan käsityksiään kauden mittaan." Harjoitukset KooVee aloitti kuluvaa kautta varten jo huhtikuussa. "Aluksi viisi kertaa viikossa. Myöhemmin määrää on lisätty sen verran kuin näissä puitteissa on mahdollista." Vaikeimmat hetket kauteen valmistauduttaessa Matalamäki koki elokuun puolivälissä. "Pelasimme yhden viikon aikana joka päivä peliä ja katsastimme joukkuetta. Kahdeksan pelaajaa piti pudottaa. Koskaan ei minulla ole ollut niin vaikeaa hetkeä, sillä materiaali oli todella tasaista", valittelee Matalamäki tehtävää kesän loppuhetkillä. Vahvistuksena joukkueeseen on saatu amerikkalainen John Mclellan, 21. "Taistelija, juuri sellainen peräänantamaton tyyppi, jota halusinkin vahvistukseksi", erittelee Matalamäki. Taistelu kuuluu jääkiekkoilun tunnusomaisempiin tavaramerkkeihin Matalamäen mukaan. Uusi merikkalainen on kuin tavaramerkki itse. "Hän toivon mukaan osittain korvaa sen puutteen, joka syntyi Markku Hakulisen lähdön myötä." Hakulisen siirtyminen Lahteen oli vakava isku KooVeelle, mutta ei tuhoava. "Kyllä pistepörssin kolmanneksi paras pelaaja olisi menetys mille joukkueelle hyvänsä", painottaa Matalamäki. KooVeen tavoitteena kuluvalla kaudella on pääsy loppupeleihin, neljän parhaan joukkoon. "Tämä kausi on kuitenkin vain valmistelua todelliseen tämän kymmenluvun tavoitteeseemme· vuonna 1979." KooVee täyttää tuona vuonna 50 vuotta ja pelaajat ovat valmentajan johdolla ajatelleet juhlistaa vuotta mestaruudella. Raimo Määttänen: YKSITOISTA KUUKAUTTA YHTEISTYÖTÄ Suomalaisen liigajoukkueen ainoa mahdollisuus tänä päivänä on tehdä enemmän työtä kuin eilen turvatakseen menestymisensä. Sitä työtä me teemme joka vuosi 11 kuukautta. Liigajoukkue harjoittelee ja kilpailee vielä tänään kuitenkin täydellisellä amatööripohjalla ja kuitenkin sillä on ammattivalmentaja. Ristiriitaista, vai? Käsittääkseni ei. Onhan luonnollista ja oikeasuuntaista jo kehityksen kannalta, että on yksi ammattilainen 30 hengen joukkuetta luomassa. Asia on oikein, mutta käsittääkseni ammattilaisia valmennuspuolella on liian vähän. Tarvitaan ehdottomasti toinen katsomaan kuinka jälki kasvaa, sillä ilman jatkuvaa täydennysmahdollisuutta junioreista, ei liigajoukkueella ole tulevaisuutta. Suomalaiset liigajoukkueet ovat amatöörijoukkueita, mutta niiltä vaaditaan kansainvälisissä otteluissa voitokkaita otteita vaikka vastassa olisi ammattilaispelaajat. Saakin vaatia, se on kasvattavaa. Turun Palloseuran osalta olen tyytyväinen tilanteeseen, me olemme pystyneet pelaamaan voitollisesti täydellisiä ammattilaisjoukkueita vastaan. Parempaa kiitosta eivät pelaajat voi valmentajalleen antaa. Mitä tuollaiset saavutukset joukkueelta sitten vaativat? Uutta asennetta ensimmäiseksi, kieltäytymyksiä kieltäytymysten jälkeen, kahden työn hoitamista. Näistä toinen jääkiekko, harrastetyö, on niin raskasta ja vaativaa hen� kisesti, ettei mikään normaalityö yllä samalle tasolle. Vapaa-aikaa ei liiemmälti jää. Se on vain valmistautumista seuraavaan harjoitukseen tai kilpailuun. Pitää myös aina ajatella mitä voi syödä, koska syö ja paljonko syö. Mässäilyyn eikä epäsäännöllisyyksiin ei ole varaa. Jokaisen pelaajan yksityiselämässä on aina rasitteena jääkiekko ja sen aiheuttamat kieltäytymiset. Miksi pelaajat sitten ovat valmiita noihin henkilökohtaisiin uhrauksiin? Siksi, että heillä on kunnianhimoa ja halua sen nostattamien tarpeiden tavoittelemiseksi. Ilman yleisön rahallista, ja mikä käsittääkseni tärkeintä, henkistä tukea, emme voisi ajatellakaan suoriutuvamme urakasta, joka joka syksy asetetaan kuin tarjottimelle ratkaistavaksi. Olemme, niin pelaajat kuin valmentajatkin, suuren kiitoksen velkaa jääkiekon ystäville. 101 - Kalevi Numminen: SUOMALAISTA KIEKKOHISTORIAA SEURATASOLLA Kolmen viimeksi kuluneen kauden aikana Tapparan osa suomalaisessa sarjakiekkoilussa on lähes tulkoon täydellinen: kultaa, hopeaa, kultaa. Paitsi, että seura on osoittautunut kotimaisella tasolla huippuyhdistelmäksi, Tappara on heilahtanut myös kansainvälisillä kentillä suomalaisittain historiallisesti: se on voittanut Neuvostoliiton parhaista pelaajista kootun ZSKA:n, joka on lähes sama kuin punapaitaisten maajoukkue. "Jotkut ovat sanoneet tuosta syksyn paukustamme, että se oli sattuma ja monien yhteensattumien onnellinen summa. En ole samaa mieltä vielä tänäkään päivänä", sanoo Tapparan valmentaja Kalevi Numminen. Numminen näkee verrattain uskomattomassa suorituksessa kauemmaksi taakse kuin moni muu. "Se ei ollut sattuma, kuten ei ole ollut koko menestymisemme viime vuosina. Se oli määrätietoisen valmentautumisen tulos, välitodistus kesken kauden." Nummisen teesien mukaan nykykiekkoilun määräävät tekijät ovat kiekkoilijoiden fyysinen, moraalinen ja lujaluonteinen valmennus sekä tekninen ja taktinen osaaminen. "Nuo mielteet ovat meille Tapparassa uskonkappaleen omaisia ja käsityskantaa kannattaa kyllä jokaisen muunkin miettiä.'' Vaikka takana oleva kolmivuotispaketti kulta-hopeakulta onkin kovin kimalteleva, pitää Numminen vielä tänä päivänä syksyistä ZSKA:n rangaistuslaukauskilpailuun pakottamista Euroopan cupin otteluiden yhteydessä yhtenä kaikkein merkittävimmistä suomalaisista seuratason kiekkotapahtumista. "Kaksi vuotta sitten näytimme, etteivät myöskään 'oikeat' ammattilaisjoukkueet Winnipeg Jets (3-3) ja Toronto Toros (5-5) ole millään lailla yliluonnollisia", miettii Numminen. "Yhtään tappiota emme kolmen viimeisen vuoden aikana ole joutuneet kokemaan kansainvälisissä ootteluissamKysymys n:o 5 Mitä kohdatuista Euroopan maista Suomi ei ole koskaan voittanut maaottelussa? (3 pistettä)
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=